Kuvagalleria 2016

KUVAGALLERIA

Kotimatkalla

Perillä kotona. Lauantai-iltana alkoi flunssan oireet jotka vaan jatkoivat pahenemistaan sunnuntaina ja kotimatkan aikana. Vilunväristyksiä ja hikimärkiä paitoja. Kotiin päästyä kuumemittari näytti 38,4 ja olo tosissaan flunssainen. En muista milloin olisin näin korkean kuumeen itseltä mitannut.

Lauantai-illlalla oli banketti hyppyrimäen vieressä olevassa "hiihtomajassa". Tarjolla oli ruokaa, puheita, kuvasarjoja ja musiikkia.

Sunnuntaina matka starttasi bussilla läpi Norjan ja Ruotsin. Päivänvalossa nyt nähtiin jos jonkinlaista vuorta ja laaksoa. Illanmittaan päästiin perille Övikiin, jossa yövyttiin. Aamulla matka jatkui laivalla Uumajasta Vaasaan, josta vielä ajelu kotiin.

Vaikka olin jo lähellä perua koko matkaa, kannatti reissuun silti lähteä. Mikään paras kokemus kisamatka ei ollut, mutta kokemisen arvoinen!

 

Pronssi

Pääkilpailu, eli pikkumäki hypättynä. Nyt oli muitakin hyppäämässä. Neljä hyppääjää minun sarjassa. Alunperin oli enempikin, mutta olivat ilmoitettu väärään sarjaan. Pari harjoitushyppyä muutama päivä sitten tuli mäestä hypättyä, mutta aika kylmiltään sitä mäkeen piti mennä.

Hypyt oli tämän hetken tasoon ihan hyviä. Iha pikkasen kun olis mittaa löytynyt lisää, niin olisin taistellut hopeasta. No nyt kaulaan ripustettiin pronssimitali ja siihe pitää olla tyytyväinen.

Palkintojenjaossa ykköspallilla seisoi aikaisemmilta vuosilta tuttu kaveri Sveitsistä. Kakkoseksi liiteli Unkarin ainoa ja paras veteraanihyppääjä. Kisat jatkuu vielä huomisen joukkuekilpailuilla ja kotimatkaa taitetaan sunnuntai ja maanantai.

Itsensä voitto

Eka kisa on nyt sitten kisailtu. Pieni mäkikoko (K30) oli kai
karkoittanut muut kilpailijat, ja jouduin
 kilpailemaan itseäni vastaan. Olihan siinäkin tavallaan vastusta. Eipä tuosta kisasta paljoa ole kerrottavaa. Hyppäsin kaksi hyppyä. Omalla tasolla, ei häävisti. Illalla kävin sitten pokkaamassa kultamitalini palkintoseremoniassa .. .. kun ensin sinne pääsin. Taisin jotenkin myöhästyä tai unohtua kuljetuksesta.

Nyt hirmu väsy ja päänsärky. Pitää nukkua, ja huomenna uudestaan numerolappu rintaan. Nyt mäki on vieläkin pienempi ja tutut kilpakumppanit vastassa. Huomisesta tulee sentäs kilpailu.

Yli vuorten ja laaksojen

Perillä Orkdalissa ollaan. Matka starttasi autolla kotoa aamulla klo 5, ja jatkui kahdeksalta meren ylityksellä Vaasasta Uumajaan, josta läpi Ruotsin keltaisella bussilla. Jylhiä vuoria ja kallioita, metsää ja peltoa. Lopulta matkan varrelle osui myös Åre, tuo Skandinavian tunnetuin rinnekeskus. Upealta näytti valoissa. Voi vain kuvitella millainen se on päivänvalossa. Åressa ympärivuotisesti asustaa ainoastaan 1400 asukasta, eli yhtä paljon kuin kotipaikalla Karijoella. Matka jatkui kohti Norjan rajaa. Tie pieneni, oli korkeuseroja ja mutkia. Taivaalta satoi räntääkin siihen. Keli parani rannikkoa kohden ja Trondheimissa saatiin ajella lukuisten tunneleiden läpi. Myöhään illalla kirjauduttiin sisään hotelliimme 19 tunnin matkustamisen jälkeen.

   

Aamupäivällä lähdettiin sitten katsomaan kisapaikkaa. Se olikin rakennettu mutkaisen tien taakse ja korkealle
vuoristoon. Valokuvien perusteella mäkikeskus näytti uudenaikaiselta. Ja hienohan paikka onkin, joskin odotukset olivat vain ehkä liian korkeat. Kaikki mäet on varustettu posliiniladuilla, jotka luistavat kyllä, mutta eivät niin liukkaasti kuin totuttu jäälatu. Itseä se ei kyllä paljoa päässyt haittaamaan. Ihan tarpeeksi sitä kyytiä oli silti. Lisäksi hyppyrikeulat ovat kovin matalalla, joten lentoratakin jää melko alas. Mutta mäet on kaikille samat, parhaat voittaa. Suurin hankaluus itselle oli hissin puuttuminen. Peruskuntokausi kun on jäänyt vähän heikolle ja massakausi venähtänyt pitkäksi.

Hyppäämäänkin pääsin. Aamupäivällä kolme hyppyä pienestä K20 mäestä ja iltapäivällä kaksi hyppyä "isosta" K30 mäestä. Molemmista hyppelyt onnistui hyvin - kuin vanhasta muistista. Tai niinhän se käytännössä menikin. Edellisestä "oikeasta hypystä" kun oli liki tasan vuosi.

Nyt on vattat täynnä, mieli hyvä ja unta vailla oleva roppa. Huomenna taas uudet kujeet ja vieläkin paremmat hypyt!

Luottavaisinko mielinkö Norjaanko?

Ihan pölöhöä. Tuli ilmoitettua että oon lähdössä taas MM-kisamatkalle Norjaan. Tarkemmin ajateltuna ei ehkä paras idea, mutta mennään nyt sitte! Viisi harjoitushyppyä pienestä kinkamasta ja muutama alastulon lasku takana reeniä. On sitä ehkä vähä paremminki joskus ollut asiat.

Ensi sunnuntaina sitten sujautetaan bussilla yli Skandien ja katotaan millai Norjassa hommat lähtee käyntiin. Lajinomaista reeniäkin tässä heti kaksin kappalein. Aloitus- ja viimeistelyreeni samassa paketissa!

Hyppypukua ulkoiluttamassa

Joulun välipäivinä oli tiedossa hyppyretki Taivalkoskelle. Ensimmäinen murhe oli tarkistaa, sopiiko
hyppypuku päälle. Tuo massakausi kun on jatkunut liian kauan. Kyllähän se meni kiinni, mutta piukka on.

Matka kulki perinteisesti Kokkolan kautta, josta pääsin toisen hyppääjän kyytiin. Vihreät niityt vaihtui Kokkolan jälkeen lumipyryksi, joka kuitenkin pian unohtui. Varsinainen talvikeli odotti vasta Oulun tuolla puolen.

Taivalkoskella keli oli tutun talvinen. Liki 20 astetta pakkasta, lunta, tuttu mökki ja tutut ihmiset. Aiva mukava sinne on aina mennä.

Mäetkin oli loistokunnossa. Talven pienmäen SM-kisoja varten oli ilmestynyt uusia lavoja valmentajille ja tv-kameroille. Pikkumäen profiiliakin oli korjattu ja lumen alla piilossa oli muovimäki.

Kunto oli huono, ihan liian vähän hyppyjä, mutta ompahan laskiteltu. Siitä aiheesta ei ole enempää kerrottavaa.

Yhden päivän reissulta palasin Seinäjoelle, jossa kävin katsomassa Joupiskan hyppyreitä. Säilölumen ajo oli menossa hiihtobaanoille. Erilaiset oli nämä lumiolosuhteet kuin vuorokautta aiemmin Taivalkoskella.

Kulttuuriakin harrastin, kun kotoväki saapui kaupunkilomalleen Seinäjoelle. Käytiin Seinäjoen uudessa kaupunginkirjastossa, ja olihan se aika arkkitehtuurin helmi. Muut keskittyi kirjoihin ja lukunurkkiin, kun mä tutkiskelin isoja valkoisia seiniä ja puupintaisia kattoja.