Lomalla urheillen

Kesä ja loma on antanut aikaa vähän itsellekkin "urheilla". Joka torstainen pesäpallo on kyllä oikein kivaa, mutta pelureita on vähäsen niukasti. Frisbeetäkin oon lennätellyt, mutta kisaamaan asti en ole vielä ehtinyt. Katsotaan josko huomenna taas ehkä voisi?

Olen muutamaan otteeseen nyt käynyt tuola oman seuran punttisalilla. Kyllä se vain tekee hyvää ja aina on seuraavana päivänä vähän takajalaka kipiä. Siitä vois tulla vaikka tapa! Sen lisäksi pienet pyöräilyt kesäillassa ei voi tehdä pahaa.

Oikein saliselfien siihen lykkäs!

Liikuntaa koko viikonloppu!

Rullamäki

Kahden kuukauden kesäloma puolivälissä. Aina välillä töissä omalla verstaalla ja yksittäisiä päiviä muuallakin
töissä. Juhannuskin vierähti festareiden ensiavussa.. ei toki asiakkaana, vaan töissä.

Kesäkuu huipentui Liikuntapäivä-tapahtumaan, joka tällä kertaa oli kaksipäiväinen rupeama. Ensimmäisenä päivänä kävijät saivat testata eri urheilulajeja ja liikuntamuotoja Paarmanninvuorella. Toista sataa kävijää tapahtuma paikalle houkuttelikin. Paikalla oli myös rullamäki, kuinkas muuten. Oli siinä välillä vähän jonoakin. Seuraavana päivänä olisi ollut mahdollista kokeilla oikeaakin mäkeä. Valitettavasti paikalle ei heti ketään tullut. Olin vähän hätäinen ja poistuin paikalta.. myöhemmin kuulin että pari kokeilijaa oli käynyt kääntymässä. No, uusi aika pitää sovitella!

Sunnuntai aukeni aurinkoisena vaikka tuulisena. Päivällä kisailtiin lasten viikkokisat yleisurheilukentällä ja illalla oli Karijoki-Isojoki pesäpallo-ottelu, jota seurasi täysi katsomo!

Pesäpalloa ja yleisurheilua. Heittoja ja lyöntejä puihin kiinnitettyihin verkkoon ja pressuun

Eläkeliiton boccia-pelurit päästivät vähän nuorempiakin kokeilemaan peliä.

Lähimaastoon oli rakennettu pieni suunnistusrata. Kiintorastit ja iltarastit kiinnostavat suunnistajia.

Myrkystä paikalle oli tuotu pari hevosta, joiden selkään lapset pääsivät ratsastamaan.

Nuoret ohjaajat opastvat junnukeihään kanssa.

Hyppyrimäen väliaikainen
kastelujärjestelmä.. vaikka sitä ei tarvittukaan.

Vihreä mäkimonttu

Kesäkuntoon

Kesää ei näy. Aurinko paistaa, mutta lämpömittari ei kohoa. Lisäksi puut heiluu vaakatasossa. Vapun jälkeen sain jonku taudin. Ääni katosi ja olin lähes viikon puhumatta. Sitten se alkoi palautua ja paranikin kolmen päivän ajan. Siihen se sitten jäi. Nyt viisi viikkoa Vapun jälkeen ääni edelleen vähän hukassa, mutta muuten tauti selätetty. Antibioottikuurikin oli, hirveä yskä, pari kertaa yskän mukana oksensinkin. Eipä ole tehnyt mieli kuntoilla.

Tänä aamuna tuntui pitkästä aikaa taas hyvälle, kun lihakset olivat hieman kipeät eilisestä kahvakuulauksesta. Aiemmin viikolla olin jo pelailemassa pesäpalloa, ja nyt sekin jo onnistui. Viimekesänä ei murtuneen ranteen jäljiltä heittäminen sujunutkaan.

 

Kuvia MM-kisoista

KATSO KUVAGALLERIA MM-KISOISTA

Kotimatka takana

Kotona taas. Meno- ja tulomatkat sujuivat onnistuneesti. Karijoki-Seinäjoki osuus taittui omalla autolla,

Junassa vastapäätä istuskeli Bulgarialainen kaveri, joka oli tulossa veteraanien uinnneista Oulusta. Hän ei ollut koskaan ollut suksilla ja minä taas en osaa uida... eli tasan meni!

Seinäjoki-Oulu väli junalla ja Oulu-Taivalkoski bussilla. Taivalkoskella ystävälliset kaverit kyyditsivät. 

Kiitos Janne, Risto ja Oiva!! Tiedän että lueskelette tätä!

 

Tässä video HS22 mäen toisesta kilpailuhypystä. Kameran takana Mauri.

Spesialistien mäkikisa

Torstai-iltapäivällä käväisin vielä kolme harjoitushyppyä pienessä, HS22 metrin mäessä parin kilpakumppanin kanssa. Harjoitukset meni ihan ok, vaikka hyppypituudet olivatkin aika vaatimattomia.

Perjantai koitti yhtä kauniina kuin aikaisemmatkin päivät. Heti aamulla kilpailtiin tämä spesiaalikilpailu, johon otti osaa vain harvat ja valitut. Monen mäkimiehen luonto ei anna periksi hypätä pientäkin pienemmästä mäestä. Itseluottamus oli kovalla tasolla harjoitusten jälkeen, että jätin koekierroksen kokonaan väliin (Oikea syy se, että kunto on niin huono, ettei jaksa kiivetä kolmea kertaa mäkeen..).

Ensimmäisen kierroksen hyppy oli 18 metriä, eli jäi vain pari metriä K-pisteeltä. Alastulo hieman epäonnistui. Toinen hyppy oli ehkä hitusen parempi, mittaa kertyi vain 17 metriä, mutta hyppy päättyi hienoihin telemark-alastuloihin. Näin pienessä mäessä metrin arvo on niin iso, että suoritukset eivät riittäneet kuin kolmanteen sijaan. Kultaa ja hopeaa irtosi 18,5-19 metrin hypyillä. Kulta meni Sveitsiin ja hopea Tsekkeihin.

MM-pronssi on silti ihan kiva!

Voittaja Markus Zürcher (SUI), toinen Vladimir Nesvatba (CZE), kolmas Jani Vaili (FIN)

Kilpailu HS 38 mäessä

Kilpailuviikon torstaina koitti se aamu, kun oma kisarupeama alkoi. Takana 12 harjoitushyppyä yli vuoteen, joista neljä hyppyä kisamäestä. No onneksi oli edessä vielä koekierros.

Taivalvaaran mäkikeskus kylpi auringossa. Keli oli täydellinen. Aurinko paistoi, pieni tuulen
henkäys, pilvetön taivas ja pari astetta pakkasta. Ja kaiken lisäksi  mäet loistavassa kunnossa

Pettyneen miehen loppuliuku

Koekierros meni ihan hyvin lähtökohtiin nähden. Samaan tapaan ensimmäinen kilpailukierros. Olin reilun viiden pisteen päässä neljäntenä olevasta sakasalaisesta. Toisen kilpailuhypyn sitten mokasin. Se oli huono ruma ja kaikkea. Silti ero kasvoi vain pisteellä. Lopputuloksena viides sija.


Jäihän se harmittamaan. Kahdella ensimmäisen kierroksen kaltaisella hypyllä olisin taistellut tasapäin nelossijasta. No, tavoite oli uskaltaa hypätä ja selviytyä alas turvallisesti. Se tavoite täyttyi. Kilpailullisesti jäi siis parannettavaa perjantain kilpailuun.

Illalla pääsin vielä palkintojenjakoseremoniaankin.

MM-harjoituksissa Taivalkoskella

Koittihan ne MM-kisat sittenkin tänä talvena. Kuukausi sitten suoritetut seitsemän harjoitushyppyä takana ja matka MM-areenalle Taivalkoskelle alkoi. Olo ei ollut kovin luottavainen.

Taivalkoskella oli vielä täysi talvi, kun hyppäsin bussista ulos. Kotona kun melkein kasvoi jo nurmikko. Majapaikkana oli tällä kertaa Asuntohotelli Ruska.

Harjoitushypyt kuukausi sitten hyppäsin pienestä K20 mäestä Taivalkoskella. Maanantaina oli ensimmäiset kisaharjoitukset. Yksi hyppy samasata mäestä ja sitten suksen nokat kohti hissiä ja K34 mäkeä. Oliha se jännää. Puomille, hyppylupa ja puomista irroitus. Ja hyvinhän siinä käytiin. Sen verta jännitti, että alhaalla hissikopilla lähes kuuli miten veri kiertää sormissa. Toinenkin hyppy oli vielä tunnustelua, mutta seuraavat neljä harjoitushyppyä meni jo niinkuin ennenkin.
 
Olin taas hypännyt ihan oikeasta hyppyrimäestä. HUH! 


Tiistai-iltana oli vuorossa totuttuun tapaan avajaiset. Avajaisissa marssittiin torille, kuultiin
puheita, musiikkia ja nähtiin tanssiesityksiä. Seuraavina päivinä olisikin numerolaput rinnassa!

Itseluottamusta etsimässä

Takki naulassa, muttei hanskat tiskissä

Erikoinen on ollut talvi hypyllisesti. Välillä ei ole tehnyt mieli mäkeen ollenkaan ja välillä on tehnyt mieli, mutta hirveä epäluottamus itseensä. Pitkä tauko (kahteen vuoteen 15 hyppyä), kymmenen lisäkiloa ja viimekauden "kolari" ovat panneet vähän hanttiin. Ei ole ollut käsitystä mitenpäin mäestä lasketaankaan. Alkutalvesta laskettelin alastulomäkeä ja kovin huteraa se oli. Muutaman kerran oli tarkoitus käydä "avaamassa" kausi jossian pienemmässä mäessä, mutta aina ne kariutui johonkin.

MM-kisat silti lähestyy ja sinne mieli halajaa. Nyt pääsin sanoista tekoihin ja matkustin Taivalkoskelle lumen perään. Kotonahan kelit on melki menneet. Tavoite oli päästä alkuun, vaikka vähän pienemmästäkin mäestä. Ja onnistuihan se. Kymmenkunta hyppyä pienestä K20 mäestä toi jo paljon luottoa, että vanhat taidot on tallella. Samalla varmistin ilmoittautumiseni Taivalkosken MM-kisoihin maaliskuun lopulla.

Seuraava hyppyreissu onkin vasta silloin. Sitä ennen täytyy tehdä reipas kuntokuuri kotiharjoitteluna.

Hiljaa hiihtäen tulee hyvä latu!

Kuuharjun mökki, "Tapsan mökki". Monien reissujen majapaikka

Isommissa mäissä hypänneet sai hyvää vastavirtausta

HS52 mäen latuset kisakunnossa, lumitilannekin hyvä!