keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannuksen jälkeen kuutamolla

Juhannus tuli ja meni ja sen jälkeen olinkin ihan kuutamolla. Kyseessä oli siis superkuu, jota piti käydä yöllä ihmettelemässä ja filmaamassa. Kuvausteknisistä syistä taivas on kovin musta, jota se ei keskikesäyönä toki ole. Sitä amstronkia, vai mikä se oli, ei näkynyt vaikka kiikarillakin tihrustin!


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hyppelyitä Övikissä



Niin on palattu kotiin Ruotsin Övikistä. Neljän päivän reissu meni hyvin, vaikka viimeisenä hyppypäivänä kaikki "taidot" olivatkin hävinneet. Kaksi ensimmäistä hyppypäivää meni oikein hyvin. Hyppelin kolvitosesta ja laskeutuminen tapahtui jyrkälle osalle.

Matka starttasi "uudella" laivalla Vaasasta Uumajaan. Tässä nykyisessä laivassa oli jopa kaksi ruokapaikkaa, baari, ja kauppa. Huima harppaus siis eteenpäin edellisestä pitsalaivasta!

Ensimmäinen hyppyrupeama meni yli odotusten. Mäki oli hyvä, olosuhteet hyvät ja mieskin ihan hyvä siihen nähden, että alla oli kuusi huonoa kesähyppyä. Tässä videossa ensimmäisen päivän hyppy.


Hyppyjen jälkeen haettiin kaupasta evästarpeet, joista leirintäalueolosuhteissa kokit loihtivat päivällisen. Päivälliseen kuului lihapullia ja perunoita, ruskeassa kastikkeessa. Majapaikka oli siis meren rannalla leirintäalueella. Mökit oli perushuttua, jossa oli kaksi makuusoppea, tupa ja pieni keittiösyvennys. Tupakavereina mulla oli Seinäjoen valmentaja Markku ja niin ikään Seinäjoen naismäkitoivo Sanni.



Perunankuorijat 
Toinen leiripäivä jatkoi ensimmäisen kaavaa mäessä. Nyt tuli jo vähän hutejakin, mutta pääasiassa hypyt meni hyvin.  Ruokailu oli mäkileirimäisesti päivällä hampurilaispaikassa. Pienten kieli- ja maksuvaikeuksien jälkeen sain annoksen eteeni. Ongelmia maksuliikenteessä oli myös kaupungilla ja se tuotti ihmetystä. Mutta syykin selvis myöhemmin. Vika ei ollut miehessä, kortissa, ulkomaalaisuudessa vaan ihan pankin maailmanlaajuinen huoltokatko. Päivälliseksi kokit loihti makaronia jauhelihakastikkeessa, jota tuli ainakin riittävästi, kun samasta soosista syötiin vielä maanantainakin.



Maanantain hyppelyt ei menny sitte enää niin nappiin. Jo aamulla huomasin miten alkaa leiri jaloissa painamaan. Venyttelin huolella vetristyäkseni, mutta ei se siitä oikein miksikään tullut. Mäessä sen sitten näki. Kaksi täysin umpisurkeaa suoritusta, hihojen palaminen ja kamojen keräily kassiin. Loppupäivän keskityin valokuvaamiseen. Erityismaininnan saa Alva, nti 10 v(?) joka kävi hyppelemässä ensimmäistä kertaa 35 metrin mäessä. Samaten Paavo joka korkkasi 55 metrin mäen!




Aikasin  tiistaiaamulla startattiin kohti kotia. Matka Uumajaan, ja laivalla Vaasaan, sujui nopeasti ja illalla pääsi purkamaan jo kamoja kotona. Vaikka hyppyjen osalta meni vähän niin ja näin, reissu oli oikein mukava! Syksyllä ehkä uudestaan joko veteraanien tai tämän Pohjanmaan tiimin mukana!







perjantai 14. kesäkuuta 2013

Piree vai paree!?

Paimion leiriltä kurvailin kotiinpäin ja ehdin just oman seuran Kunniakierros-tapahtuman loppuhetkille. Tapahtuman juonsi hiihtäjälegenda Juha Mieto, ja olihan tuo pari kokoa mua isompi. Mutta mahduttii sentäs samaan kuvaan ku ottaa kuvan tarpeeksi kaukaa! Jä tämä on sovinnon kättely, katsokaapas kaverin hammasvärkkejä! -no se oli huumoria. Enhän mä edes olisi ylttäny noin ylös.

Huomen aamulla hommat jatkuu, kun starttaan Ruotsiin Övikiin hyppäämään. Reissu kestää useemman päivän ja kelit näyttää kohtuu hyville hyppäämisen kannalta. Ei kovin kuuma, mutta kuitenkin pilvipoutaa. Sukset on voideltu, puvun vetoketju on korjattu ja laukkua pitäs alata täyttämään. Seuraava raportti tulee ruotsinmaalta, jos sielä verkkoyhteydet pelittää.... Venäjällä pelitti.

Och samma på svenska!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Paimion leiriviikonloppu


Erikoinen "leiri"viikonloppu Paimiossa takana. Lauantaiaamulla startattiin koutsin kans kohti Paimiota. Hyppy ei kulukenu. En päässy ilmaan ku parilla laskulla. Oli yllättävänki vaikeeta. Koutsikin luuli, että lentäisin paljo korkeemmalla, tai sitte tässä videossa on kuvattu vain paras osuus hypystä, eli puomista irroitus. Tarkkaavaiset huomaa, että pukukin on auki. Se ei johdu huolimattomuudesta, vaan ehkä pienoisesta vatsan laajenemisesta, joka ehkä aiheutti vetoketjun hajoamisen. Nyt pitää saada puku nopsasti lääkäriin ennen ensiviikonlopun Ruotsin leiriä!

Muut veteraanit hyppeli hyvin. Mukana oli kymmenkunta vetskua ja pari paikallistakin melkeinveteraania oli mäessä, ja tietenkin yksi oikeakin paikallinen veteraani Timo. Isot pojat hyppeli hienoja hyppyjä isosta mäestä, vaikka takatuuli ei antanut fiiliksiä.



Huldan kamari
Illalla sitte majapaikkaan Mathildedahliin. Paikka oli aika erikoinen mutta ihan hyvä. Majoitustyyppi oli kai "kotimajoitus", eli isäntäväki asusteli samassa talossa. Illalla mentiin hyppykaverin luo kylään jossa herrasväki tarjoili maittavan illallisen joka sisälsi paistettua silakkaa ja grillattuja perunoita. Ruuan jälkeen saunottiin ja kastoin jopa kantapään meriveteen!

Kummallisimmat tapahtumat olikin sitte kyläreissulta "kotiuduttaessa". Pihaan ajettaessa huomasin heti, että pyykkitelineelle jättämäni hyppypuku, monot, likaiset kalsarit ja sukat sekä hikinen paita oli hävinnyt! Ajattelin että isäntäväki on ollut ystävällinen ja kerännyt ne talteen yökasteelta. Mutta eivät he tienneetkään "mitään" koko asiasta! Isäntä oli nähnyt ne tienvierustalla. Pieni ympäristökierros ei tuottanut tulosta. Oranssia pukua ei näkynyt missään. Talon emäntä tiesikin jo enempi - Naapurin rouva oli valitellut että ei heidän pyykkiteline ole mikään yleinen kuivauspaikka. Oli korjannut kamat "takavarikkoon". Siinä sitte iltamyöhäsellä majatalon naapuri tuli antamaan varusteet takaisin hyvässä hengessä. Mistäs mä olisin tienny ettei se pyykkiteline kuulu majatalolle, vaikka oli samassa pihassa... tai ainakin melkein samassa!

"Varastetut" kamat onnellisesti palautettuna.



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Milli on pitkä matka

Tuossa taannoin laitoin tänne kuvan "vanhan näköisestä" tietokoneesta keittiön pöydällä. Nyt aiheesta lisää. Kävin toukokuun alussa kattomassa mini CNC-jyrsintä Pukkilassa ja kaupathan siitä tuli. Nyt on laite viritelty verstaalle ja ensimmäisiä juttuja kokeiltu. Aika vekkuli vekotin! Vailin Puutuote on nyt siis astunut nykyaikaan. En olisi 15 vuotta sitte uskonu että verstastiloihin tulee joskus tietokone. Nyt pitää vain laittaa mielikuvitus laulamaan - tuollasta vehjettä ei ihan joka pajassa olekkaan - ja ideoitakin otetaan vastaan!

Laite tuli postipakettina. Ja ehjänä!

Taustalla tavallinen PC, jossa ohjainohjelma jyrsinkoneelle, sekä CAD/CAM ohjelma

 Melkein ensimmäisenä kokeilin saada aikaan urheiluseuran logon

Ja... tuli siitä ihan tunnistettava!