Mäkikoulusuunnistusta

Jottei lasten mäkikoulu kävisi tylsäksi, niin viimekerralla suunnistettiin! Rakennettiin koutsin kans kaksi suunnistusreittiä Paarmanninvuoren maastoon. Toinen oli lyhyt ja helppo pienimmille ja toinen sitte vähän pidempi, joskin helppo sekin. Kaikki rastit oli suunnilleen polun tai pururadan varressa. Kartat hain kunnan liikuntatoimesta ja sitte vaan piirtelemään. Muksut taisi kyllä ihan tykätä!

Huippukunnossa

Edellisen bloggauksen otsikkona oli "Epäkunnossa" ja nyt "Huippukunnossa". Ihan näin lähellä toisiaan nuo kuntotilat ei ole toisiaan. Ehkä molemmissa pientä liioittelua.

Tämän päivän stoori vie Kuortaneelle, jossa eilen oli alueen mäkiväen yhteinen testi- ja harjoittelupäivä. Päivän isäntänä toimi valmentaja Kari Pätäri Sotkamosta. Päivä aloitettiin frisbeepelillä, jota en ollu ennen kokeillutkaan. Ja kipeetähän siinä tuli, mutta onneksi vain mulle, joukon vanhimmalle. Hiukan oli ehkä lipsuvat kengät ja niin olin vattallaan märällä nurmikolla. Siitä selvittiin ja päästiin testaamaan missä jamassa ukko on.

Tämä ei kelpaisi opetusmateriaaliin...

Testauskohteina oli juoksunopeus, ponnistustehot ja nilkan ja lantion liikkuvuudet. Täytyy myöntää, että kaikkiin testituloksiin oon hyvin tyytyväinen ja heikkoudet ja vahvuudet olikin jo ennestään tiedossa. Nousukorkeustestissä odotin yli 40 cm lukemia ja vauhditonta pituutta ajattelin hypätä vähintään 220. No molemmathan tapahtui ja eihän siinä nopeudessakaan mitään vikaa vieläkään ollut. Tuo taipuisuus sitte onki eri juttu. Kuten kuvasta näkyy, niin meleko kankia on tämä urheilijanuorukainen. Venyttelykuuri vois tehdä hyvää. Aloittaisko huomenna vai vasta ensiviikolla? Niinhän se menee.

Testituloksia:

Sanni ponkii

Kaiman polvi kolahti melkein lattiaan. Nimestä se siis
ei jäänyt kii.

Päivän päätteeksi vielä urheiltiin telinevoimisteluhallissa. Osallistujia päivässä oli hienosti, kun nuorimmat oli n. 6 vuotiaita ja minä sitte edustamassa veteraanisukupolvea.

.... ja vielä yksi saavutus... ohitin perunalastuhyllyn kaupassa!

Epäkunnossa

Ekat pesikset takana. Olihan karmeeta! Kyllähän on mies menny huonoon kuntoon (kun on ennen ollu niin hyvässä kunnossa). No, eilinen höykytys antoi taas lisäpotkua lenkkeilyyn ja kuntoiluun. Koutsin määräyksestä tein myös hankintoja. Hankin melko edullisen kuntoilulaitteen!

Kesäreenit oven takana

Eilen maanantaina oli kesän mäkikoulun ensimmäinen kokoontuminen. Tarkoitus ei ollut liikkua, vaan sopia miten sitte reenataan. Ainakin vielä oli innokkaita tulijoita, katotaan miten sitte käy kun ensi maanantaina oikeasti aloitetaan. Päätettiin mäkikouluilla maanantaisin ja hyppäämiseen keskitytään enempi sit vasta syksyllä. Mäkipäiväkin pidetään, jahka keksitään hyvä ajankohta. Hurjimmasta päästä oleva suunnitelma pitää sisällään omaa harjoittelua lasten jälkeen. Ja ihan koutsin kanssa! Tai... hän osallistunee myös.

 Mäellä kesän talkootyöt pitäs saada käyntiin, mutta vähä aikatauluongelmia. "Rakennuslupa" on työn alla ja silleen.

Tänään piti pesäpalloilla ekaa kertaa, mutta en vaivautunut paikalle kun satoi niin kovasti. Olishan sielä ollut täydet kelit, mutta kuitenkaan ei muut jaksa. Toi on se asenne jota aina manaan, mutta nyt tein sen itse! Tullut vanhaksi? Tai ehkä tässä tapauksessa olen nuortunut.

Mutta mitä kummaa tässä tapahtuu??
Selvinnee tulevaisuudessa!